Tänään maatilalla

Kommenttien kirjoittaminen pitäisi nyt onnistua kaikilta.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

1.4.2015

Poikiminen

Vien puolenpäivän aikaan lehmille ruokintahäkkiin paalin. Traktori liukastelee. Neliveto ei toimi vielkään vaikka remonttia tehty, niin paljon, että pyörre käy kukkarossa. Lehmät hamuavat liikkuvasta paalista heinää. Ajaessa tarkastan lehmien utareita. Osalla ei näy mitään, toisilla ovat puolitiessä täyttymistä. 408 on täyttänyt utareet valmiiksi. Poikii varmaan tänään, mutta vielä ei näy kiirettä olevan.
      Vilkaisen kelloa. Vielä pari tuntia ja sitten on haettava lapset hoidosta. Tekeytyköön 408 siihen asti. Tarkastan tilaanteen kylältä tullessa.

Kello on lähempänä puolta neljää, kun ajan autolla pihaton käytävälle. Lapset kyselevät miksi miksi mennään autolla sisälle asti. Kerron, etten halua säikyttää lehmää, jos se on poikimassa. Autoa lehmä säikkyy vähemmän kuin kävelevää ihmistä.
      408 on varannut karsinan nurkasta itselleen poikimapaikan. Vesipää on tullut ja riekaleita riippuu hännän alta. Seuraava vesipallo on tulossa. Sitä seuraa sorkat. Vieläkään ei ole emännällä kiirettä.
      Jätän lapset pihalle ja tyhjennän hevosten karsinat traktorin kauhaan. Aion viedä hevosten tähteet lehmien käytävälle ja laskea 408:n alas poikimaan. Hevosten tavara on sen verran kuivaa, että käy pohjalle. Päälle laitan turvetta. Huikkaan lapsille tyhjentäväni kauhan pihattoon ja laittavani aidat valmiiksi.
      Tyhjennän kauhan käytävälle ja käyn samantien toisen kauhallisen turvetta. Olkeakin olisi, mutta kun olen itse vahtimassa, niin uskallan laittaa kuivaa ja pölisevää turvetta. Saan vahdittua, ettei vasikka vedä pölyä keuhkoihinsa. Levitän kasan lapiolla ja alan suunnitella lehmän siirtämistä alas käytävälle.
      Muut lehmät siirtyvät kiltisti pihalle, mutta 408 alkaa heilua sinne tänne. Ulos tekisi mieli, mutta poikimapaikkaa ei voi jättää. Parempi niin. Kaikessa rauhassa saan lehmän ahdistettua käytävälle. Vielä pitäisi kehitellä jotain, ettei vasikka luiskahda toiseen karsinaan portin alta. Kaikki irtoaidat on jo varattu muissa poikmakarsinoissa. Pihalta löydän vanerin, jonka kötöstän kiinni kakkosnelosella ja liinalla väliporttiin. Kuuma on.
      Hurista traktorilla pihaan ja samalla soitan äidilleni, joutaisiko hän vahtimaan lapsia skypessä. Mieheni on pakkaamassa lihaa Saarijärvellä. Mummo lupaa olla lapsenlikkana. Keitän pikavauhtia lapsille kaurapuuroa ja lupaan pullat jälkkäriksi. Pikkukakkonen näkymään, mummo skypeen ja takaisin pihatolle.
      Sammutan traktorin ja kävelen varosvasti ruokapöydälle. 408 on makuulla, mutta nousee ylös huomattuaan minut. Laskeutuu kuitenkin takasin vain noustakseen kohta uudelleen ylös. Jokaisen nousun jälkeen on haisteltava, joko vasikka on ilmestynyt. Lehmän käydessä makuulle huommaan sorkkien kärkien näkyvän. Soitan mummole tilannetiedotuksen ja jään heinäkasan päälle odottamaan.
      408 alkaa ponnistamaan kunnolla. Supistukset tulevat kolmen-neljän sarjoissa ja jokainen ponnistus saa sorkat työntymään pitemmälle. Vaihdan paikkaa nähdäkseni paremmin ja huomaan, että sikiökalvo ei ole revennyt kunnolla. Pitäisi käydä repäisemässä ne rikki. Lehmä ei nouse enää vaikka siirryn karsinaan niskatuen yli. Lehmää katsomatta siirryn häntäpuoleen ja varovasti kyykistyen pääsen rikkomaan kalvot. 
      Sorkat ovat suuret. Vaikka 408 ponnistaa voimiensa takaa ja päästää muutaman älähdyksen, homma ei etene. Pitäisi vetää. Valjaat jäivät pannuhuoneeseen. Milläs sitten? Köyttä ja liinaa on käytössä irtoporteissa. Jokin niistä on otettava. Irroitan ohuen liinan ja teen siitä lenkit etusäärien ympärille. Lehmä tuntuu ymmärtävän mitä touhuan, eikä nouse ylös. Ponnistusten tahtiin vedän kädet punaisina. Olisihan jossain kai ollut rukkasetkin. Mutta saavat nyt sitten olla siellä jossain.
      Kieli ja turpa alkavat näkyä. Puhdistan sieraimet ja suun limasta. Pää teettättää toitä meillä molemmilla, mutta tulee esille pikkuhiljaa. Vasikan on oltava sonni. Turpa on suuri ja otsa on leveä kuin isommallakin eläimellä. Mielessä vilahtaa ajatus, ettei vain vasikka jäisi keuhojen kohdalta kiinni. Lavat tulevat esille ja 408 vetää henkeä. Ei saisi nyt pitää taukoja! Napanuora jää litistyksiin ja vasikka tukehtuu. Tumma, pyöreä silmä katsoo näkemättä mitään. Ponnista nyt! Lehmä ponnistaa ja vasikka luiskahtaa esille lonkkiin asti. Huokaisen ja oikaisen selkäni. Nyt ollaan jo voiton poulella! Puhdistan turpaa ja käännän vasikkaa parempaan asentoon. Odotan että lehmä nousee ylös, mutta lehmä vain ponnistaa ja ynähtelee. Kiinnitän toisen poisliuskahtaneen liinan silmukan paikoilleen ja vedän vielä vähän. Samantien kun takajalat luiskahtavat kylmään maailmaan, emä nousee vasikalleen ynyen ylös ja pöyrähtää nuolemaan vasikkaa.
      Irroitan liinat kädet vapisten ja pesen vetovehkeeni juomakupissa. Käsissä on punaiset rannut liinojen kohdalla. Sormet kohmeessa kiinnitän liinan omalle paikalleen pesen käsistäni kutittavan liman. Minun työni on melkein tehty.
      Istun heinäkasaan ja soitan mummolle. Lapset ovat kiltisti ja leikkivät dinosaurusta. Mummo on raatona, jota syödään.
      408 nuolee raivokkaasti vasikkaansa. Vasikka heiluu kielen liikkeiden mukana. Emä ynyy. Vasin kieli tekee imemisliikkeitä. Millähän minä saan tuon tissille? Vasikan paino on varmasti yli 50 kiloa. Emä on poikinut useamman kerran ja utareet riippuvat alhaalla.
      Vajaan tunnin kuluttua vasikka yrittää ylös. Emä ynyy voimakkaammin ja samalla perästä ruiskahtaa nestettä. Muutaman ylösnousuyrityksen jälkeen menen auttamaan vasikkaa. Kiire ei vielä olisi, mutta on jouduttava tekemään lapsille iltapalaa. Skypessä syöty raato ei paljoa mahaa taytä.
      Yritysten ja kaatumisten jälkeen vasikka seisoo jaloillaan ja saan ohjattua sen tissille. Sormea apuna käyttäen oikea paikka löytyy ja vasikka nieleksii ensimmäiset tärkeät ternimaidot. Kun imuvehje hukkuu, tarjoan uutta tilalle, niin kauan kuin vasikka sen suuhunsa huolii.
      Soitan mummolle, että vasikka on syönyt ja tulen pian tupaan.
      Mahansa täyteen saatuaan, vasikka yrittää ottaa pukkihyppyjä. Tuuskahtaa välillä mahalleen, mutta nousee reippaasti ylös. Annan 408:lle heinää ja jätän emän ja vasikan tutustumaan toisiinsa.
      Kävelen tuvalle tyytväisenä. Vielä olisi ruokittavat, hevoset ja koirat, sitten on omien perillisten vuoro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palutteesi kiinostaa aina.