7.4.2015

Maha täyteen, lajista riippumatta.

272 poiki lopultakin eilen illalla. Olimme isännän kanssa levittämässä turvetta kuivikkeeksi kun huomasimme lehmän ryystävän vesipäästä lorahtanutta nestettä. Poikimakarsinat olivat varattuja edellisten poikijoiden jäljiltä ja päätimme, että Rypäle, jonka emälinja on lähtöisin Rusinasta, on viettänyt tarpeeksi aikaa vasikkansa kanssa kahden ja on valmis siirtymään suurempaan laumaan. Vasikka ei tosin ollut yhtä valmis muuttoon ja luiskahti takaisin syntymäkotiinsa siitä ainoasta pienestä rei'ästä, jonka olimme jättäneet juomakupin kohdalle. Samasta rei'ästä tungin sen sitten takasin.
      Vanha rouva ei pitkään aikaillut päästyään omaan karsinaan vaan työnsi sorkat näkyville. Kalvot eivät olleet vielä puhjenneet. Sanoin isännälle kellon olevan kohta iltapala-ajan. Jos hän auttaisi vasikan maailmaan, niin ehtisin vielä viedä vasikan tissille ja pääsisin lasten kanssa nukkumaan. Isäntä ei ymmärtänyt kiirettäni. Ei vasikalla ole mikään hätä ja emän noustessa välillä pystyyn vasikka kääntyy paremmin oikeaan asentoon. No, enhän minä sitä vasikkaa niin ajatellutkaan, vaan omia laspiani. Sanoin soittavani mummolle ja laittavani iltapalan valmiiksi. Mummo osaisi sanoa mihin aikaan se syödään.
      Tuvassa leikkasin aamulla paistamastani leivästä viipaleet ja jätin pussiin. Sanoin skype-mummolle, että poikamme osaisi kyllä ne voidella ja saisi kaadettua maidon. Itse lähtisin vielä pihatolle.

      Isäntä oli puhkaissut kalvot ja sorkkien päällä oli tulossa turpa. Isäntä poisti kalvot turvan päältä ja aikamoinen riekale valahti vasikan suustakin. Annoin mukanani tuomat vetovaljaat isännälle ja sanoin, että kyllä sen nyt tuossa vaiheessa voi maailmaan kiskaista, ei sen enää tarvitse tekeytyä. Ja kyllä lehmääkin voi auttaa. Minua eivät synnytyksessä auttaneet vaikka yritin vedota siihen, että lehmiäkin autetaan. Eivät auttaneet, vaikka yli kaksi tuntia sitä pyysin. Lopulta kun kieltäydyin ponnistamasta, niin löysivät kuitenkin apuvälineitä ihan helposti. Enkä aiheetta apua ollut pyytänyt. Ei lehmän tarvitse sitä kokea, vaikka sorkista päätellen olisi poikinut auttamattakin.
      Sopivan kokoinen, yllättävän valkea, sonnivasikka luiskahti kylmään maailmaan emänsä nuoltavaksi muutamalla nykäisyllä. Jostain syystä emä keskittyi navan imemiseen oikein autuain ilmein. Varovasti kieltämällä sain imemisen loppumaan ja emää alkoi kiinnostaa varsinainen nuoleminenkin. Vasikka hytkyi ja yritti samantien ylös. Sanoin isännälle molempien selviävän helpommalla kun vähän autetaan.
      Vilkaisin kelloani. Puoli yhdeksän. Pitäisi nostaa vasikka ylös, että ehtisin tupaan. Hevosetkin olivat vielä ruokkimatta ja lehmille heinät jakamatta. Hämärtyvässä illassa isäntä kuului puhuvan puhelimeen. Karhuista ja paskanajosta. Mitäpä sitä muuta näin kevällä.
      Kiipesin niskatuen yli auttamaan vasikkaa ylös. Takajalat olivat aivan ristissä, eikä koordinaatiokyky ollut muutenkaan hääppöinen. Eipä tietenkään, puolituntia vanhalla vasikalla. Vartin päästä oltiin kuitenkin jo tissin lähellä. Mutta mikä ihme toisilla vasikoilla on?  Vaikka sormi kelpaa, niin vedin ei millään. Sen lisäksi vasikan pitäisi painautua luonostaan emää vasten ja kulkea eteenpäin. Mutta kun ei niin ei. Takaperin oli paljon helpompi kulkea ja vedin näytti suorastaan oksettavan. Ja kun lopulta sain vasikan oikeaan paikkaan ja asentoon, viimeiset viisi senttiä puuttuivat. Ei onnistu.
      Soitin isännälle ja annoin puhelimen koputtaa loppuun asti. Soitin uudelleen ja annoin kopuuttaa. Kolmas kerta tuotti tulosta ja isäntä ilmestyi työntämään vasikkaa takapuolesta. Mutta vasikka ei suostunut tissille, ei sitten millään. Kampesi vain emästä poispäin. Vaihdoimme puolta. Vasikka asettui huomattavasti parempaan asentoon ja alkoi imeä kun opastin oikeaan kohtaan.
      Voiko olla olemassa oikea- tai vasenkätisiä vasikoita? Miksi se emän toinen puoli on tosille helpompi? Toiset ei välitä puolesta mitään, mutta toisille se tuntuu olevan tärkeämpi. Hirvillä asiaa on tutkittu ja niillä on huomattu olevan eroja. Puun kiertäminen onnistuu toisilla hirvillä luonnollisemmin toiselta puolelta. Voiko vasikan puolisuuteen vaikuttaa kohdussa ollut asento? En tiedä.
      Vasikka kuitenkin joi etutissin tyhjäksi oikein reippaasti ja toinenkin puoli kelpasi paremmin.
      Mummo soitti välillä ja sanoin tyttäremme halunneen tietää, joko lehmä on poikunut. Sanoin vasikan olevan olevan tissillä ja tulevani kohta. Suosittelin tenaville hammasharjaa ja iltapesua, mutta olivat ilmoittaneet mummolle, että menevät iltapesulle vasta kun äiti ja isä tulee.
      Pesin käteni juomakupissa, oikaisin selkäni ja siirryin ruokapöydälle katsomaan vasikkaa. Vasikka yritti ottaa hyppyjä, mutta tuuskahteli välillä istualleen. Emä ynisi, kävi välillä nuolemassa vasikkaa ja palasi heinäkasalleen. Kello oli varttia yli yhdeksän. 272 ja vasikka pärjäisivät aamuun.
      Sanoin isännälle, joka oli jakamassa heinää, että juottaisi ja ruokkisi hevoset. Minun olisi mentävä. Kävisin aamulla katsomassa onko vasikka syönyt.
      Kännykkää en laittais tänäiltana tärisemään. Ei kukaan lehmistä ollut poikivan näköinen. Vaikka mistä näistä tietää. Eivät paljoa oireitaan levittele. Sen näkisi sitten aamulla.
      Lapset olivat syöneet iltapalan. Pöydällä oli tyhjä oivariinipaketti sekä pari puoliksi syötyä leipää, joiden päällä oli isot läjät Gotleria. Mahat olivat kuulemma täynnä.
      Ja sehän kaikilla lapsilla, lajista riippumatta, on pääasia.